Retki Oulunkylän kuntoutussairaalaan

Pöllö-luokka teki retken Oulunkylän kuntoutussairaalaan. Menimme osastolle 2B jossa oli sotaveteraaneja ja sotainvalideja.

Koulupäivä alkoi kello 11.00. Kun pääsimme kouluun, menimme heti syömään. Ruokailun jälkeen olimme koululla vielä noin vartin verran. Lähdimme bussipysäkille noin kello 11.45. Menimme 550:lla Oulunkylän tekojääradan läheiselle bussipysäkille. Kävelimme siitä vähän yli kilometrin Vantaanjoelle koska meillä oli noin puoli tuntia aikaa. Otimme siellä kuvia ja testailimme veden lämpötilaa käsillä ja jaloilla. Ennen kun lähdimme Vantaan joelta lauloimme koululaulun harjoitukseksi ja meidän takaa tuli mies joka souti kanoottia.Sitten lähdimme kuntoutussairaalaan.

Kuntoutussairaalan pihalla oli vanhoja tykkejä, jotka toimivat. Odotimme hetken aikaa aulassa että meidät haettaisiin osastolle. Ehdimme olla aulassa hetken aikaa, kunnes meitä vastaan tuli nainen joka oli satuttanut erittäin pahasti polvensa ja istui nyt pyörätuolissa. Noin viiden minuutin päästä meitä tuli hakemaan hoitaja joka oli töissä osastolla 2B. Heti ensimmäiseksi meitä vastaan tuli meidän luokkalaisten tekemät itsenäisyyspäiväkortit.

Kun olimme osastolla 2B annoimme heille kolme eriväristä kukkaa jotka olimme tehneet silkkipaperista ja kortit. Lauloimme koululaulun ja ihmiset siellä liikuttuivat. Sitten yhdestä huoneesta tuli talon vanhin ihminen joka oli 102-vuotias.

Hetken aikaa juttelimme veteraanien kanssa, sitten meidät kutsuttiin terassille. Menimme istumaan ja saimme makkarat, ja mehut/simat. Saimme ottaa lisää makkaraa. Makkaran syönnin jälkeen saimme kinuskijäätelöt. Kun olimme syöneet osa meni pihalle leikkimään kun taas osa meni sisälle juttelemaan veteraaneille. Kysyimme esimerkiksi: Millaista oli omilla kouluajoillasi? Miltä tuntui olla sodassa? Oliko se pelottavaa? Kävikö sinulle jotain haavereita sodassa? Sitten saimme tietää että yhdellä asukkaalla  oli 94-vuotissyntymäpäivä. Lauloimme hänelle, hän liikuttui ja alkoi itkemään, samoin moni muukin. Lauloimme vielä kerran vielä koululaulun, kättelimme kaikki ja lähdimme aulaan. Montaa rupesi itkettämään matkalla. Menimme taas 550:lla takomotielle, ja siitä sai lähteä kotiin.

Omia ajatuksiamme retkestä: Veteraanit ja työntekijät olivat kaikki mukavia ja ihania, retki tulee jäämään mieleemme ainiaaksi.

Kirjoittajat: Ilona (Pakko myöntää että rupesi itkettämään kun kirjoitti tätä), Eero, ja Catarina (Pöllöt)